Iisalmi

Tiina Tynkkynen-Hieta

Sota-aikaan kymmenettuhannet 8–16-vuotiaat työskentelivät pikkulottina, myös vieremäläinen Kyllikki Akkila, 90. Hänen kotinsa Suistamolla Leppäsyrjän kylällä sijaitsi kylän korkeimmalla mäellä.

– Siellä häärin pikkulottana, tein, mitä käskettiin. Käsitöitä tehtiin, ja lähetimme paketteja sotilaille.

Kotitalossa toimi ilmavalvonta. Kun hälytys tuli, kyläläisiä varoitettiin hakkaamalla rautaesineellä ratakiskon kappaletta ja paettiin maakellariin.

Pikkulottien työpanoksesta puhuttiin Iisalmessa Lottaperinne Iisalmi ry:n kahvitilaisuudessa, jossa muistettiin erityisesti tänä vuonna ja aiemmin 90 täyttäneitä. Vuonna 1927 syntynyt Eine-Maija Thessler tuli mummonsa mukana muonitukseen voitelemaan leipiä rintamalta tulleille ja sinne meneville sotilaille.

Joka talossa oli ompeluiltoja, joissa kudottiin sukkia, lapasia ja ampumakintaita tuntemattomille sotilaille, Thessler kertoo. Ampumakinnas oli lapanen, jossa etusormi ja peukalo jätettiin erilleen, etusormi paljaaksi.

Iisalmelainen Elvi Pulliainen työskenteli lottien kioskissa nykyisen Vetrean kohdalla, lotan apuna.

– Myytävänä ei tainnut korvikettakaan olla, vaan vastiketta. Ihmiset siinä vastikkeen seisaaltaan ryyppäsivät, kun maalta tulivat.

Lasten ja nuorten työpanos oli sota-aikaan valtava, muistuttaa Lottaperinne Iisalmi ry:n puheenjohtaja Aune Näsänen.

– Lotista ja veteraaneista on enemmän puhuttu, mutta pikkulotat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Hekin ansaitsevat tulla huomoiduiksi.

– He elivät lapsina traumaattisissa oloissa, tekivät pitkiä työpäiviä ja kohtasivat puutetta, nälkää ja vilua.

Sodan jälkeen sotakokemuksista ei saanut puhua vuosikymmeniin, Näsänen muistuttaa. Sodan jälkeen pikkulottapuvutkin oli hävitettävä tai niistä tehtiin muita vaatteita. Vaikeneminen päättyi vasta 1990-luvun alussa, kun Lottaperinneliitto perustettiin ja kunnianpalautus alkoi.

– Sen jälkeen pikkulotat saivat tapaamisissa ja kerhoissa itkeä ja kertoa kokemastaan pelosta ja surusta.

Pikkulottien kuntouttaminen ja avustaminen alkoi myöhemmin kuin lottien, sillä he olivat kuntoutustoiminnan alkaessa lottia nuorempia.

– Pikkulotilla on samat oikeudet kuntoutukseen ja avustukseen kuin lotilla, mutta kahden vuoden välein, kertoo Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Tarja Björkling-Pakarinen.

Yläsavolaiset pikkulotatkin kertovat osallistuneensa kuntoutukseen Veljeskodilla ja Spa Hotel Runnilla. Onko kuntoutusta riittävästi?

– Olen ollut tyytyväinen kaikkeen, mitä olen saanut. Onhan se vaihtelua ja virkistystä monelle, Akkila sanoo.

Hänen perheensä joutui lähtemään Karjalasta kahdesti, joulukuussa 1939 ja kesäkuun viimeisenä päivänä 1944. Jälkimmäisellä kerralla hän kuljetti 15-vuotiaana ikätoverinsa kanssa koko kylän karjan Lapualle.

– Lehmiä oli parisataa. Kuukausi siinä matkalla meni.

Ennen Vieremälle asettumista perhe asui useilla paikkakunnilla.

97-vuotias Anja Kainulainen oli talvisodan aikaan lottana muonitustöissä.

– Kuuluin Viitaan lottiin. Leipomosta kannettiin reikäleipiä suojeluskuntatalolle isoilla vasuilla. Iisalmi oli risteysasema, johon junia tuli Ylivieskasta, etelästä ja pohjoisesta. Kun junat pysähtyivät, sotilaita kävi suojeluskuntatalolla syömässä.

Jatkosodan aikana hän työskenteli Viitaan koululla toimineessa ammuslataamossa, kun kotihommilta ehti. Veljet ja isä olivat rintamalla.

Pikku-lotat ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Pikkulotat

Ensimmäiset pikkulottaosastot perustettiin Suomeen vuonna 1931.

Jatkosodan päättymisvuonna 1944 pikkulottia oli noin 50 000.

Lottaperinne Iisalmi ry:n toimialue on Ylä-Savo. Yhdistys pitää lottaperinnekerhoa kerran kuussa.

Pikkulottia on vielä arviolta noin 6 000.